Halloween-viikonloppu on ovella ja kauppojen koristehyllyt pursuilevat irvistäviä kurpitsoita,
tekoverta ja naamiaisasuja. Tuhansissa suomalaisissa kouluissa ovat tänään perjantaina
lapset ja aikuiset pukeutuneet piruiksi, viikatemiehiksi tai kissoiksi. Viimeisinä
vuosikymmeninä Halloween on tullut yhä suositummaksi myös Suomessa. Tämä ei ole
kenellekään yllätys sillä kotoinen kekri on ollut aina osa suomalaista kulttuuria.
Supisuomalaiseen perinteeseen onkin iloisesti sekoittunut amerikkalaisten hurja
Halloween. Perinteiden sekoittuminen ei vähennä oman kotoisen kekrimme paikkaa osana
suomalaisia perinteitä.

Kekriä eli köyriä, köyryä, keyriä tai keuria, rakkaalla lapsella on monia nimiä, on aikoinaan
vietetty satokauden päätösjuhlana. Satokauden päätteeksi on suomalaisilla ollut
mahdollisuus ja varaa kattaa pöytä täyteen oman maan herkkuja. Suomalaisen kekrin
kaltaisia juhlia on ympäri maailmaa mm. Halloween, kelttien Samhain ja meksikolaisten
Dia de muertos.

Kekriin on ollut ruoka- ja satokulttuurin juhlimisen lisäksi kuulunut runsaasti uskomuksia.
Kekrinä saattoi nimittäin saada yhteyden pyhimyksiin tai edesmenneisiin. Henkimaailman
olentoja oli syytä kunnioittaa ja kohdella hyvin, joten kekri ruokailuun ja saunomiseen riittyi
tarkkoja sääntöjä. Ruokaa ei kekrinä korjattu lainkaan yöksi pois, vaan sitä jätettiin
vainajille, tuonpuoleisesta tulleille vieraille nautittavaksi.
Rauhallista, lempeiden henkien kunnioittamaa, kekriä kaikille!

Torstaina 13.10. lähdin töihin Ylä-Savon kansallispuvun hameeseen sonnustautuneena ja 10-kielinen kantele kainalossa. Meillä on tällä hetkellä pieni, mutta innokas kerhoryhmä, joka sai kutsun esiintymään Kuopion Kalevalaisten tapahtumaan. Töiden päätyttyä lähdin kohti Käsillä ry.n toimitiloja, joissa tapahtuma järjestettiin. Matkalla yhden lapsen äiti soitteli ja kysyi tuleeko lapsen kansallispuvussa nyörit eteen vai taakse. Eteen tulevat, joten uusiksi meni.

Käsillä ry.n tila sijaitsee Kuopion vanhimmassa koulussa, joka on 1800-luvulla perustettu köyhille tytöille. Paikka on siis tunnelmallinen ja sillä on vahva historia. Kuopion Kalevalaiset olivat jo kahvin keitto puuhissa ja pääsin katselemaan esiintymispaikkaa ja virittämään kanteleita.

Vähitellen lapset löysivät paikalle. Kokeilimme vähän tanssiaskeleita, koska esiintymistila oli pienempi kuin missä harjoittelemme. Kysymykseen miten tanssin loppuun tuleva loru sanotaan; kuiskataanko se vai käytetäänkö ääntä, sain vakuuttavan vastauksen, että ääntä käytetään!

Lopulta kello oli pykälässä ja myös katsojat paikalla ja sittenpä aloitettiin. Ensin tanssimme koulun eteistilassa ja sen jälkeen siirryimme soittamaan. Kukko ja kana kävivät saunassa, kaupassa ja koulussa. Pienimmät soittajat saivat oman esityksensä jälkeen siirtyä katsomon puolelle ja jatkoimme vielä 10- ja 11-kielisillä kanteleilla muutaman kappaleen.

Esityksen jälkeen saimme mehua ja pullaa. Saimme myös tutustua Käsillä ry:n tiloihin ja Kuvataiteilija Kaisa Törmäsen ateljeehen ja teoksiin. Mukava päivä ja hyvin meni esitys!

Riikka Asikainen, Pohjois-Savon Helekat ry.

Tämä vuosi oli siitä hiukan poikkeuksellinen, että tällä kertaa päätimme myös päivittää yhdistyksen strategiaa, meidän arvot sekä visiomme. Arvoista kerromme omissa tulevissa postauksissa, ja tässä postauksessa avaamme enemmän visiotamme, joka löytyy nyt myös kotisivujen etusivulta.

“Suomalaisen kansanperinteen vahvistaminen ja soveltaminen nykykulttuuriin sekä suomalaisen kieliperinteen säilyttäminen”

Yllä on visio, johon hallitus päivitti. Helkanuorten liitossa haluamme siis vahvistaa jo olevia omia perinteitämme, jotka saattavat alkaa olla monelta unohduksissa. Haluamme pitää näitä perinteitä yllä sekä näyttää millaisia ne ovat olleet omana aikanaan, mutta haluamme myös olla mukana soveltamassa näitä perinteitä nykykulttuuriin sekä -aikaan. Suomalaista kieliperinnettä haluamme pitää yllä erilaisten lorujen sekä runonlausunnan kautta.Paragraph. Muokkaa napsauttamalla tätä.