|
"Kamanat kohottukohot lakin päästä laskematta, kynnykset alentukohot kengän kannan koskematta, pihtipuolet välttyköhöt, ovet ilman auetkohot tullessa vävyn tupahan, astuessa aimo miehen!" Kalevala, yhdeskolmatta runo  Näitä Kalevalan sähkeitä laulaen muistan tulleeni usein juhlatilaan helkakerhon esiintyessä Joensuun Kalevalaisten naisten Kalevalan päivän juhlassa. Tämä suomalaisen kulttuurin päivä oli minulle helkatyttönä merkittävä juhlapäivävä. Päivään kuului kansallispuvun paidan silitystä, esiintymisen aiheuttamaa kipristelyä mahanpohjassa ja lopulta iloinen juhla. Kalevalan päivänä juhlimme suomalaista kulttuuria. Voimme olla ylpeitä Elias Lönnrotin kokoamasta Kalevalasta, jonka katsotaan kuuluvan koko maailmalle tärkeään kirjalliseen perintöön, maailmankirjallisuuteen. Kalevalan koonnut Elias Lönnrot teki 1800-luvun alkupuolella lukuisia runonkeruumatkoja sekä Suomessa että itärajan takana suomensukuisten kansojen asuinalueilla. Kalevalainen runous perustuu kalevalaiseen runomittaan, kalevalamittaan. Ennen runojen taltioimista ne siirtyivät sukupolvelta toiselle suullisena perintönä, laulaen. Usein laulua säestettiin kanteleella. Kalevalainen runous kutoo lukijan silmien eteen koko elämän kirjon. Kalevala kertoo arjesta, juhlasta ja historiallisesta ajasta. Siihen kuuluu myös loitsuja ja rukouksia, tervetulotoivotuksia ja surunvalitteluja. Elämä on Kalevalassa kuten sen on meidän nykyisyydessäkin, arjen ja juhlan vuoropuhelua. Juhlapäivänä kaunis sini-valkoinen lippumme muistuttaa meitä ainutlaatuisesta kulttuuristamme. Nyt koronavuonna on yhä merkittävämpää muistaa kulttuurin tekijöitä ja kokijoita, jotka vallitsevan pandemian aikana ovat joutuneet ahtaalle. Toisaalta eletyt kuukaudet ovat osoittaneet kuinka suuri merkitys kulttuurilla on yhteiskunnassamme ja henkilökohtaisessa hyvinvoinnissamme. Kalevalan päivänä Helkanuoret voivat suoristaa ryhtinsä. Me kannamme Kalevalaa hartioillamme ja teemme sitä eläväksi tässä ajassa. Olkaamme ylpeitä siis suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ja elämäämme uutta suomalaista kulttuuria todeksi! https://matkallakalevalaan.finlit.fi/ https://ryhmarenki.fi/kalevalan-paiva/ https://kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla/ https://www.youtube.com/watch?v=S-aM-gkwfU8&list=PLOgHfvLid9hNvGWW9RgDj007E-9hC9P-j&index=2 - video kalevala 100:ssa sekunnissa https://www.youtube.com/watch?v=WBD-ZoHyJVI - Koirien kalevala ooppera Savonlinnan oopperajuhlilta https://www.youtube.com/watch?v=hNz4zJobg58 - Kalevala sävelmä soitettuna kanteleilla
0 Comments
Helkanuortenliiton syksyiset koulutuspäivät toteutuivat Porissa 11-13. syyskuuta. Toiminta alkoi ulkoilupäivän merkeissä Porin Preiviikissä Mattilan tilalla. Mattilan tilan emäntä Kirsti Laurila johdatteli päivän teemaan pihamaalla kertoen, että Porissa on eletty vuoden teemassa Maahisen Mahti ja Vesihiiden voima lasten ja nuorten kanssa. Toimintaa on pohjustettu ja johdateltu teemakorttien mukaan. Helka-kerhoissa Höyheneukko on pyöräytellyt munia, joita lapset ovat huovuttaneet ja munista on kuoriutunut mielikuvituksellisia hahmoja huovutustekniikkaa käyttäen. Lähihoitaja opiskelijat ovat huovuttaneet taruolentoja ja järjestäneet satusuunnistusta päiväkodin lapsille. Helka-kerhojen ja opiskelijoiden tuotoksia oli nähtävillä Mattilan rakennuksissa. Maaseutu päivään sisältyi erilaisia toimintatapoja, kuten taikavarvun kudontaa, loruttelua, käpytontun huovutusta, tehtäviä metsäpolulla maahisten ja vesihiisien saattelemana sekä letunpaistoa. Mattilan kanat, kanit, viiriäiset ja Sirkku-koira pitivät seuraa helkanuorille. Päivän mittaan nautiskeltiin hyvästä ruuasta ja kahvista tykötarpeineen. Lopuksi kaikki esittelivät taikavarpunsa ja tonttunsa, joiden myötä syntyi monia tarinoita. Ilta jatkui Porin keskustassa kummituskävelyn merkeissä. Minna Koivistoinen esitteli kuinka kaupungin vanhoissa rakennuksissa, kuten raatihuoneesta, teatterista ja kaupungintalosta on kuulunut ääniä, tuoksuja ja huokaisuja menneiltä vuosikymmeniltä. Sää järjesti oman näytöksensä äityen teemaan sopivaksi rankkasateeksi ja pimeydeksi. Sunnuntai päivä jatkui koulutuksen merkeissä Herttuantorin kokoustiloissa. Aluksi Laura Seesmeri luennoi Myyttisistä eläimistä ja luennon jälkeen saimme tehdä omat myyttiset eläimemme. Päivän toisena ohjelmana oli siirtyminen kadun vastakkaiselle puolelle SUN-tanssistudiolle, jossa päästiin toteuttamaan koreografiaa Maija Poppasen musikaalin merkeissä. Ihan hyvä kokonaisuus siitä syntyi, vaikka aluksi oli vaikea päästä tanssin rytmiin. Koulutuspäivät päättyivät yhteiseen ruokailuun ja arpajaisiin, jossa joka arpa voitti ja näin tuotti iloisia ilmeitä kotiin lähtijöille. Kahvittelun jälkeen kaikki päivien osallistujat lähtivät kotimatkalle hyvillä mielin. Kiitos kaikille ihanille mukanaolijoille ja hymyillään taas kuin tavataan! Koulutuspäivien järjestäjät sekä vetäjät Kirsti Laurila☺ ja Tuula Virtaranta-Levo |
Helkanuorten Liitto
Helkanuorissa ikirunojen poljento ja mystiset vanhasuomalaiset tarinat näkyvät modernina suullisena ilmaisuna. Arkisto
December 2024
Aiheet
All
|
RSS Feed