Kaksi pääsiäisnoitaa Koukkunen ja Kämäräinen olivat taas lennähtäneet Mattilan pihapiiriin. Toinen noidista oli hieman pahalla päällä ja oli piilottanut Helka-lasten pääsiäismunat jonnekin kätköönsä. Pienen pähkäilyn ja ponnistelujen kautta syyllinen paljastuikin ja pääsiäismunat löytyivät kotilieden pesästä. Noitien innoittamana helkanuoret työstivät myös omat noitansa Mattilan salin pöydän ääressä ja keksivät niille nimet sekä tekivät noidistaan hauskat tarinat. Lopuksi maisteltiin herkullisia suklaamunia. Näin lähti kevät käyntiin pääsiäisen tunnelmissa Porin Helkoissa. Noita Tarina
Olipa kerran noita, jonka nimi oli Noita-lentävä. Hän asui pienessä mökissä, keskellä metsää. Hän tykkäsi lennellä siellä täällä ja hän tykkäsi myös siivota kodeissaan paljon. Noita-Lentävä lähti lentelemään pitkin taivaita.
0 Comments
Se olisi nyt tammikuu. Joulu on ohitse ja arki alkaa palailemaan. Edellisen loppuvuoden tapahtumien sekä vielä kevään tapahtumia odotellessa, tämä alkuvuosi on aika arkista ja ilmat ovat hyvin karuja. Tammikuuta kutsutaan sydänkuukaudeksi, koska olemme silloin talven sydämessä. Tammikuuta on myös sanottu isotammeksi, viitaten tammi-sanan vanhaan merkitykseen, eli napaan, akseliin tai keskipuuhun. Isotammea seuraa vielä pienitammi, eli meidän ainoa toinen sydänkuukautemme helmikuu. Tähän aikaan vuodesta maa- ja peltotyöt eivät ole kuuluneet päivän tehtäviin, joten keskityttiin paljon metsätöihin. Silloin hakattiin lisää polttopuita ja tehtiin havuista eläimille navettoihin pedin alusia. Havuista oli navetoissa muutenkin paljon hyötyä, mutta siitä sai myös ihanan metsäntuoksun ympäri tonttia. Puutöiden lisäksi ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljon muuta tehtävää, joten paljon myös pohdittiin mitä tuleva vuosi toisi mukanaan ja erityisesti millaista säätä luvattaisiin. Sanottiin, että tietyn päivän sää kertoisi tulevasta jaksosta, ja näistä kehiteltiin paljon erilaisia sanontoja. Yksi on ”Jollei tammikuu pauku, niin kyllä helmikuu helisee”. Tällä viitataan siihen, että jos tammikuu on leuto niin helmikuussa on sitten pakkasta. Tänä vuonna meillä on kyllä pakkasta tammikuussa riittänyt, joten lupaisikohan tämä pakkasten hellittämistä helmikuussa. Ja vaikka isotammea pidetään pikkutammea lempeämpänä, on myös sanonta, jolla viitataan juuri tämän vuodenajan ankaruuteen, ”ei syänkuut sääliä tunne”. On myös uskottu, että tietyn kuun säät ennustavat myös aina puoli vuotta eteenpäin, eli esimerkiksi tammikuun säät ennustaisivat heinäkuun säitä. On sanottu, että leuto ja sateinen tammikuu lupaisi hyvää kylvöä heinäkuussa. Mitähän tämän vuoden tammikuun säät kertoilevat tulevasta kesästä? Näin sydäntalven keskeltä näitä on hauska miettiä, ja alkaa odottamaan jo kesän tuloa sekä piteneviä päiviä. Iloisia pakkaspäiviä! Tekstin lähteenä käytetty tätä nettisivua: https://www.tunturisusi.com/juhlat/tammikuu.htm Kekri myös köyri, köyry on perinteinen suomalainen syysjuhla, jonka juuret ovat eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Kekriä vietettiin alun perin maanhaltijan eli pellon viljelyä ja karjan hedelmällisyyttä turvanneen Kekri Jumalan kunniaksi.
Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiesten päivään. Kekristä alkaa uusi sato ja karjanhoito vuosi, vanhanperinteen mukaan. Porin Helkoissa juhlittiin satokauden päättymistä, syksyn antimia hyödyntäen. Tämä syksy oli erittäin antoisa varsinkin koristekurpitsoita kasvattaen, joten hyödynsimme niitä Helkojen Kekriä viettäessämme. Pikkukurpitsoista syntyi veikeitä hedelmäsiilejä ja samalla maisteltiin omena- ja porkkanapaloja. Isoista kurpitsoista kaiverrettiin lyhtyjä. Lisäksi painettiin pikkuliinoja, porkkanoita, perunoita ja omenoita käyttäen. Kohta on jälleen satupäivä. Satupäivää juhlitaan Sadun nimipäivänä 18. lokakuuta. Satupäivänä luetaan,
kuunnellaan ja kirjoitetaan satuja ja tarinoita. Satu, taru, tarina, kertomus, eeppos… monta nimitystä asialle, joka ruokkii mielikuvitusta, oppimista ja sivistystä. Satu voi olla hauska, unettava, jännittävä, perinteinen, pelottava, romanttinen, opettavainen tai vaikka fantastisen, huimaavan innostava. On satuja, jotka voi jättää kesken ja jatkaa seuraavana iltana ja satuja, jotka on ahmaistava alusta loppuun yhdeltä istumalta. On myös hetkiä, jolloin on pakko istua alas ja kirjoittaa oma satu muistiin ennen kuin se katoaa unohduksiin. Satuja ja tarinoita on ollut varmaan niin kauan kuin ajattelun taito on ollut olemassa. Vanhimmat nykyään tunnetut sadut ovat tuhansien vuosien takaa. Suomalaiset kansansadut voidaan jakaa ihmesatuihin, legenda- ja novellisatuihin, satuihin tyhmästä paholaisesta, hölmöläissatuihin, valhesatuihin, eläinsatuihin sekä pilasatuihin ja kaskuihin. Niihin sisältyy runsas joukko erilaisia satuhahmoja, joista osa on ilkeitä ja osa ystävällisiä. Suomalaisiin satuhahmoihin voit tutustua vaikka Helkanuorten perinnepakan avulla. Satuja luetaan ja kerrotaan usein lapsille, mutta vanhimmat sadut oli usein kirjoitettu myös aikuisille opiksi ja ajanvietteeksi. Sadun päivänä on hyvä hetki muistella parasta lapsuuden satua. Minulle se oli isäni kertomat unitarinat, joissa seikkailivat lasten huoneen verhon jänikset. Omat lapseni rakastivat pikkukarhua ja muistamatonta mummoa. Tässä sinulle satupäiväksi kertomus Mystisestä murikasta. Kerran meillä oli niin lystiä, Se oli silloin kun oli täysikuu ja taivaalta tipahti se mystinen murikka. Sillä hetkellä koirasta tuli solisti ja kissa niitä rumpuja kolisti Sonnin mullikka innostui niin, lensi aina naapuriin. Kukko komensi kanat tanssimaan. Ne rivitanssissa nosteli jalkojaan. Meitä nauratti, nauratti niin kovasti, että äiti meidät hereille ravisti. Eikä se uskonut meitä ollenkaan ennen kuin meni pihalle katsomaan. Koira luuli yhä olevansa laulaja ja kissalla oli tamburiini tassuissa. Sonni kiikkui naapurin katolla ja kukko kuorsasi äänekkäästi orrella. Ihmeellisin juttu oli se mystinen murikka. Sen ympärille oli kasvanut auringonkukkia ja koko kesän ne siinä kukkia helotti, niin että äitiäkin nauratti. Mutta kun tuli lumi maahan, niin se mystinen murikka otti ja lähti. Siitä varmaan tuli se tähti, joka on oikealla otavan alla ja näkyy aina kirkkaalla yötaivaalla. Mukavaa satupäivää toivottaa Pohjois-Savon Helekat ry. Helkanuoret kokoontuivat Preiviikin Mattilan tilalle piirakkatalkoiden merkeissä. Ensin otettiin kaikista kerholaisista voimauttavat valokuvat itse valituissa kohteissa pihapiirissä naamioituneena omatekoisiin värikkäisiin maskeihin. Seuraavaksi lähdettiin mustikkaan. Uuni odottikin jo kuumana leipureita keittiössä. Mustikkapiirakoiden kypsyessä katseltiin pihapiirissä otettuja omakuvia ja kerrottiin kesäkuulumisista. Sen jälkeen saatiin nauttia herkullisista mustikkapiirakoista. Seuraavan viikon helka kokoontumisessa Mattilassa, kerättiin luonnonmateriaaleja, maalattiin omituisia otuksia kivistä ja rakennettiin niille kodit jäkälistä, sammalista ja muista metsän antimista. Syksyn toinen kerhokerta huipentui Aasi-Pinjatan paukuttamiseen, josta loppujen lopuksi saatiin aikaan karkkisade! Hyvää ja mukavaa syksyä kaikille helkanuorille!
t. Porin Helkat Torstaina 13.10. lähdin töihin Ylä-Savon kansallispuvun hameeseen sonnustautuneena ja 10-kielinen kantele kainalossa. Meillä on tällä hetkellä pieni, mutta innokas kerhoryhmä, joka sai kutsun esiintymään Kuopion Kalevalaisten tapahtumaan. Töiden päätyttyä lähdin kohti Käsillä ry.n toimitiloja, joissa tapahtuma järjestettiin. Matkalla yhden lapsen äiti soitteli ja kysyi tuleeko lapsen kansallispuvussa nyörit eteen vai taakse. Eteen tulevat, joten uusiksi meni. Käsillä ry.n tila sijaitsee Kuopion vanhimmassa koulussa, joka on 1800-luvulla perustettu köyhille tytöille. Paikka on siis tunnelmallinen ja sillä on vahva historia. Kuopion Kalevalaiset olivat jo kahvin keitto puuhissa ja pääsin katselemaan esiintymispaikkaa ja virittämään kanteleita. Vähitellen lapset löysivät paikalle. Kokeilimme vähän tanssiaskeleita, koska esiintymistila oli pienempi kuin missä harjoittelemme. Kysymykseen miten tanssin loppuun tuleva loru sanotaan; kuiskataanko se vai käytetäänkö ääntä, sain vakuuttavan vastauksen, että ääntä käytetään! Lopulta kello oli pykälässä ja myös katsojat paikalla ja sittenpä aloitettiin. Ensin tanssimme koulun eteistilassa ja sen jälkeen siirryimme soittamaan. Kukko ja kana kävivät saunassa, kaupassa ja koulussa. Pienimmät soittajat saivat oman esityksensä jälkeen siirtyä katsomon puolelle ja jatkoimme vielä 10- ja 11-kielisillä kanteleilla muutaman kappaleen. Esityksen jälkeen saimme mehua ja pullaa. Saimme myös tutustua Käsillä ry:n tiloihin ja Kuvataiteilija Kaisa Törmäsen ateljeehen ja teoksiin. Mukava päivä ja hyvin meni esitys!
Riikka Asikainen, Pohjois-Savon Helekat ry. Viikonloppuna 1.-2.10. oli vuosittainen Helkanuorten liiton hallituksen suunnitteluviikonloppu. Tänä viikonloppuna hallitus kirjaa ylös mitä alkuvuodesta on jo tapahtunut, sekä vielä tärkeämpää, suunnittelee ja ideoi yhdessä tulevan vuoden suunnitelmia. Tänäkin vuonna hallitus sai paljon uusia mahdollisia ideoita vuodelle 2023, joita emme malta odottaa päästä toteuttamaan. Hallitus kokoontui, kuten jo parin viime kerran, kauniissa Lehtoniemen mökissä Laukaassa. Tämä vuosi oli siitä hiukan poikkeuksellinen, että tällä kertaa päätimme myös päivittää yhdistyksen strategiaa, meidän arvot sekä visiomme. Arvoista kerromme omissa tulevissa postauksissa, ja tässä postauksessa avaamme enemmän visiotamme, joka löytyy nyt myös kotisivujen etusivulta.
“Suomalaisen kansanperinteen vahvistaminen ja soveltaminen nykykulttuuriin sekä suomalaisen kieliperinteen säilyttäminen” Yllä on visio, johon hallitus päivitti. Helkanuorten liitossa haluamme siis vahvistaa jo olevia omia perinteitämme, jotka saattavat alkaa olla monelta unohduksissa. Haluamme pitää näitä perinteitä yllä sekä näyttää millaisia ne ovat olleet omana aikanaan, mutta haluamme myös olla mukana soveltamassa näitä perinteitä nykykulttuuriin sekä -aikaan. Suomalaista kieliperinnettä haluamme pitää yllä erilaisten lorujen sekä runonlausunnan kautta.Paragraph. Muokkaa napsauttamalla tätä. Preiviikissä 7.9.22
Nytpä metsähän menoksi polun pohjaa polkemahan, tuonne mäntyjen mäelle, karuillekin kankahille, maille puolukan punaisen, maille mustikan sinisen, metsän aarteet armahaiset. Pellon kautta kulkemahan, perunoita kuokkimahan. siitä satoa makoisa, koko perhe nauttimahan. Mustikkakukko 200 g voita ¾ dl sokeria 3 ¼ dl ruisjauhoa ¾ tl leivinjauhetta Täyte: 8 dl mustikoita n. 1 dl sokeria 1 rkl perunajauhoa
Porin Helkat olivat pihatalkoissa Makholman merellisissä maisemissa 27.4.22.
Olimme nyt vasta apuna Taina Huttusella, sillä hän on ollut apunamme, niin Porin Helkojen kuin Helkanuortenliiton Porin tapahtumissa Mattilan tilalla Preiviikissä. Haravat vain ”suihkivat” ja kottikärryt saivat ”kyytiä”, kun porukalla siistittiin talven jäljiltä Tainan rantapiha. Hienosti homma sujui puhellen ja yhdessä iloisesti toimien. Sääkin suosi talkoolaisia aurinkoisena ja pienenä tuulena, kuten merenrannalla useimmiten onkin. Talkoo tarjoiluna Taina kattoi meille rannan grillipaikkaan makkaran paistoin ja mehut. Ihana oli siinä välillä istahtaa ja nauttia meren ääressä talkoo antimia sekä jutella mukavia. Parin tunnin uurastuksen jälkeen oli ilo nähdä siistityn rantapihan ja saada tyytyväisen emännän suuret kiitokset hyvästä talkoosta! Talkoo terveisin, Porin Helkat Helkakerhojen toimintavuosi alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi kesäleiri odottaa vielä innokkaita osallistujia. Helkaliiton kesäleiri järjestetään historiaa huokuvassa ja kauniissa Turussa 9.-12.6.2022. Leirille ilmoittaudutaan ilmoittautumislomakkeella Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.5.2022 klo 16. Leiri järjestetään, jos saamme yli 20 osallistujaa. Helkaleirillä seikkaillaan kaupungissa, nautitaan kulttuurista ja tietenkin helkaillaan! Tarkempi ohjelma julkaistaan lähipäiviä tällä samalla kanavalla. Helkaleiri maksaa yli 12-vuotiailta helkaliiton jäseneltä 75€ ja ei-jäsenen hinta on 120€ Alle 12-vuotiaan leirimaksu on jäsenelle 65€ ja ei-jäsenelle 100€. Helkaleirillä majoittaudutaan Turun Kokoushotelli Linnaismäessä. Vuosikokous valitsi huhtikuussa uuden hallituksen. Helkanuorten liiton hallitukseen kuuluvat: puheenjohtaja Kaisa Räsänen, Tampereen helkanuoret kaisak.rasanen (at) gmail.com 050-3457643 Tuula Virtaranta- Levo, Porin helkanuoret Sihteeri Tessa Pääkkönen, Laukaan helkanuoret Riikka Asikainen, Pohjois-Savon Helekat Kirsti Laurila, Porin Helkat ry taloudenhoitaja Seija Tiihonen, Laukaan helkanuoret Vuosikokouksessa päätettiin, että helkanuorten liiton teemat ovat toimintavuosittaisia, joka tarkoittaa sitä, että uusi teemamme alkaa aina elokuussa ja jatkuu seuraavan vuoden heinäkuulle saakka. Ensi toimintakaudella hyppäämme helkanuorten kerhoissa yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen maailmaan. Teemamme toimintavuodelle 22-23 on: Talkootalikoita ja naapuriapua. Teemalla haluamme herättää helkat pohtimaan itselle luontevia yhteistyökumppaneita, tekemään hyvää lähimmäiselle, aktivoida osallistumaan tapahtumiin ja talkoisiin omalla paikkakunnalla. Talkoiden tekemisellä on ja on ollut suuri merkitys Suomalaisten yhteisöjen elämää. Talkoiden hengessä voidaan tutustua vaikka Suomalaisiin perinteisiin kuten perunannosto tai hiihtokilpailujen mehupiste. Koronan jälkeen kerhoista on tipahtanut pois aikuisia ja lapsia. Ensi vuonna kaikissa yhdistyksissä on hyvä ottaa aktiivisesti yhteyttä mukana olleisiin helkakerholaisiin ja houkutella heidät takaisin kerhoilemaan ja tuomaan mukanaan kaverinkin! Helkatoiminta on mukava yhdessäoloa ja mielekästä toimintaa kaikenikäisille. Mikäli tarvitset tukea ohjaajana tai vaikka henkistä tsemppausta kerhosi kanssa, ota yhteyttä liittoon! Haluamme aidosti olla mukana paikallisyhdistysten toiminnassa. Lähtekää mukaan Turun leirille ja tehdään yhdessä mahtava kesäleiri! Helkanuorten liitto |
Helkanuorten Liitto
Helkanuorissa ikirunojen poljento ja mystiset vanhasuomalaiset tarinat näkyvät modernina suullisena ilmaisuna. Arkisto
January 2024
Aiheet
All
|