Kekri – köyriä, keyriä tai keuria.

Halloween-viikonloppu on ovella ja kauppojen koristehyllyt pursuilevat irvistäviä kurpitsoita,
tekoverta ja naamiaisasuja. Tuhansissa suomalaisissa kouluissa ovat tänään perjantaina
lapset ja aikuiset pukeutuneet piruiksi, viikatemiehiksi tai kissoiksi. Viimeisinä
vuosikymmeninä Halloween on tullut yhä suositummaksi myös Suomessa. Tämä ei ole
kenellekään yllätys sillä kotoinen kekri on ollut aina osa suomalaista kulttuuria.
Supisuomalaiseen perinteeseen onkin iloisesti sekoittunut amerikkalaisten hurja
Halloween. Perinteiden sekoittuminen ei vähennä oman kotoisen kekrimme paikkaa osana
suomalaisia perinteitä.

Kekriä eli köyriä, köyryä, keyriä tai keuria, rakkaalla lapsella on monia nimiä, on aikoinaan
vietetty satokauden päätösjuhlana. Satokauden päätteeksi on suomalaisilla ollut
mahdollisuus ja varaa kattaa pöytä täyteen oman maan herkkuja. Suomalaisen kekrin
kaltaisia juhlia on ympäri maailmaa mm. Halloween, kelttien Samhain ja meksikolaisten
Dia de muertos.

Kekriin on ollut ruoka- ja satokulttuurin juhlimisen lisäksi kuulunut runsaasti uskomuksia.
Kekrinä saattoi nimittäin saada yhteyden pyhimyksiin tai edesmenneisiin. Henkimaailman
olentoja oli syytä kunnioittaa ja kohdella hyvin, joten kekri ruokailuun ja saunomiseen riittyi
tarkkoja sääntöjä. Ruokaa ei kekrinä korjattu lainkaan yöksi pois, vaan sitä jätettiin
vainajille, tuonpuoleisesta tulleille vieraille nautittavaksi.
Rauhallista, lempeiden henkien kunnioittamaa, kekriä kaikille!